 |
| Lukuhetken jälkeen voi vähän rentoutua. Kuva:Henna Karttunen |
 | ||||
Lukukoiraa saa myös halata. Kuva: Henna Karttunen
|
Lukuhetken jälkeen häntä jututtaessani, hän suositteli lukukoiralle lukemista ihan kaikille ja tiivisti lukuhetken päällimmäiset fiilikset yhteen sanaan: KIVVAA!
Myös illan toinen lukija oli omatoiminen ja reipas tapaus. Hän oli kuullut lukukoiratoiminnasta kirjaston henkilökunnalta ja itse varannut itsellensä ajan lukemiseen. Ihailtavaa eikö?:)
Sudenpentujen käsikirjasta oli Pessin ja Seijan mielestä vähän hankala löytää juonta, mutta lukeminen onnistui siitäkin huolimatta.
Kiitos siis Aksulle ja Milanalle!
Lukukoiralla on ihan omiakin kirjoja, joista voi lukuhetken ajaksi valita luettavaa. Tarjolla on niin helppolukuista kuin pidempääkin kirjaa. Lukuhetkestä saa mukaan passin johon voi merkitä mitä kirjaa luki ja mihin sivulle jäi, joten toisella kerralla on helppo jatkaa oikeasta kohdasta.
Lukuhetkihän on sellainen rauhallinen hetki jossa on vain kolme henkilöä läsnä: Pessi, Seija ja lukija. Lasiseinän taakse ei kirjaston muut melut kuulu. Varmistimme myös kyltein ettei hetkeä häiritä. Kymmenen minuutin tauot lukuhetkien välissä ovat Pessin lisäksi tarpeelliset myös kirjaston asiakkaille ja henkilökunnalle.Tuolloin voi tilasta käydä hakemassa kirjan tai lehden ja käydessään ehkä jutella hetki lukukoiratoiminnasta. Pessiä voi myös silittää, jos hän ei juuri satu olemaan vesipisteellään takahuoneessa.
Siivoaminen onnistui myös helposti kun Pessi oli lähtenyt. Tilan imurointi kävi nopeasti ja tuuletinkin vielä huoneen.
Tätä työtä on ilo tehdä!
/Kuvat otti ja teksitin kirjoitti lukukoiratiimin
promootioemäntä Henna
 |
| Shh... lukukoiraa ja lukijaa ei saa häiritä:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti