maanantai 16. lokakuuta 2017

Koiraksi ihmiselle




Maailman vanhin koira löydettiin Goyet´n luolasta, jota varhaiset eurooppalaiset olivat ilmeisesti käyttäneet pitkään. Silloin kun tuo koira oli vielä elossa, ihmisillä oli kulttuuri, joka oli voimissaan 38 000 – 23 000 vuotta sitten. Tuolloin ihmiset rakensivat jo soittimia: luisia huiluja ja erilaisia lyömäsoittimia. Poika joka kulki luolissa koiran kanssa, saattoi jo kuunnella soittimin säestettyä laulua iltanuotiolla – laulaminen oli kuulunut ihmisen taitoihin jo kauan.


4 000 – 10 000 vuotta sitten eläneistä koirista on löydetty merkkejä eri puolilta maapalloa.

Maanviljelys muutti sekä ihmisen että koiran elintapoja ja ehkä ulkomuotoakin. Luultavasti koira eristyi susikannoista tehokkaammin kuin ennen. Suuret ihmisyhteisöt pitivät pedot kaukana.  Maanviljelys ja karjankasvatus monipuolistivat nopeasti koiran tehtäviä. Entisestä metsästysapurista, vetojuhdasta ja raadonsyöjästä tuli myös tilusten ja karjan vartija, paimen ja loukkaantuneiden lampaiden etsijä.


Euroopasta löytyy paljon 8 500 – 9 500 vuoden ikäisiä koiran jäännöksiä. Niitä on tavattu mm. Saksasta, Tanskasta, Englannista, Virosta ja Ruotsista. 


Rooman valtakunnan aikaan eurooppalaiset koira olivat jo hyvin vaihtelevan kokoisia – myös sylikoirat olivat ilmestyneet maailmaan. 

Lähde 
Tiina Raevaara: Koiraksi ihmiselle. Teos, 2011

Kuvassa nuori Pessi.  Kuvaaja Timo Ventola marraskuussa 2008.


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Sydämen sivistystä

Lukemisesta puhutaan ja kirjoitetaan taas. Kirjastoista (ja vapaaehtoistyötä tekevistä lukukoiristakin!) voisi olla enemmän. Joulukuun kuudentena päivänä Seija löysi lehdestä tämän (Kaius Niemi, HS):

"Sivistys ei ole elitismiä. Se on kykyä ymmärtää ja analysoida ympäröivää maailmaa laaja-alaisesti sortumatta liian helppoihin mustavalkoisiin iskulauseisiin.
Suomalaiset ymmärsivät lukemisen ja tiedon merkityksen jo varhain. On suorastaan hätkähdyttävää, että rutiköyhän juuri itsenäistyneen tasavallan aikuisväestöstä enää vain yksi prosentti oli lukutaidottomia. Se kertoo kaukonäköisestä sivistystyöstä, josta on meille mallia otettavaksi edelleen.
Juuri nyt onkin hyvin tärkeää, että sekä lukemisesta että lukutaidon kehittämisestä pidetään hyvää huolta niin kodeissa kuin kouluissakin. 
____
Terveen ja avoimen yhteiskunnan tärkeimpiä peruspilareita onkin sivistyksen lisäksi empatia. Niiden yhdistelmään kutsutaan sydämen sivistykseksi."

Jatkan kirjojen kuuntelemista taas ensi vuonna tammikuussa.
Pessi 

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kirjahommissa kaiken ikää



Niin Seija luki tänä aamuna lehdestä. Minä en kuitenkaan ole ollut kirjahommissa kuin vajaat kaksi vuotta. Olen kuitenkin oppinut siinä ajassa paljon – toivottavasti lapsetkin. Minun luona jokainen lukee valitsemaansa kirjaa puoli tuntia. Lukuajan varaajia on yleensä neljä, joten olen kirjastolla kerrallaan yli kaksi tuntia. Viime viikolla poika painoi hellästi päänsä minun selkään ja laittoi silmät kiinni, kun veljellään oli lukuvuoro. Myös veli on tehnyt niin.


Lukeminen vaatii sen, että pysähtyy, ajattelee, keskittyy. Se on aikamoinen haaste meluisassa ajassa. – Vastustan tyhmistymistä. Kehitys lähtee siitä, että ihmisillä olisi järki päässä ja tunteet kohdallaan – ja kyky eläytyä toisen asemaan. Siitä etenkin on puute tällä hetkellä. Lukeminen kehittää kaikkea tätä. Kodeissa pitäisi pitää huolta siitä, että lapsille luetaan.”

(Leena Majanderin haastattelu, HS 15.11.2016)


Syksyn hienoja lukuhetkiä teille kaikille


Katso myös minun facebookista kuvia ja viestejä

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kuuntelemisen taidosta



Ihmisten olisi hyvä oppia kuuntelemaan niin kuin me koirat. Meidän pitää tosissaan keskittyä siihen, mitä sanotaan ja katsoa silmiin. Ja ymmärtää tarkoitus.



Minä aina sieppaan sanoja:

piha, polku (metsässä), oma polku (lähellä kotia), ranta (iso vesi), Kivenheittoranta (kuvassa), autotie (vaara), Hiekkatie (meidän lähellä), kauppa (en tule mukaan), sää (hyvä tai huono), Lappeenranta (Timolle hoitoon).

 


Nyt olen kuullut paljon sanaa loma – se kuulostaa pehmeältä ja se sanotaan lempeällä äänellä. On nimittäin tärkeää kuunnella myös sävyä. Kirjastolla lapset sanoivat minulle ”Hyvää lomaa”.


Valtimolla asuu yksi Nemo-koira, joka kuuntelee radiota. Nemon ihminen on toimittaja Sampsa Oinaala, joka antoi luvan kertoa tässä kirjoituksestaan ”Nemo-koirallakin on radiosuhde” (HS 2.4.2016).

Huomasin nopeasti, että Nemokin on kirkonkellofriikki. Keskipäivän lyönteihin se tottui nopeasti, mutta viikoittain vaihtuvia lauantain Ehtookelloja koira kuuntelee edelleen korvat pystyssä ja pää kallellaan – hartaana, kuten kirkonkellojen äärellä kai pitää ollakin.
Koiran radioinhokiksi muodostui nopeasti Avaruusromua. Ambient-musiikin matalat taajuudet olivat sille liian outoja. Parissa viikossa koira oppi jo ohjelman nimenkin. Kun kuuluttaja sanoi ”seuraavaksi Avaruusromua”, koira alkoi tuijottaa minua kuin olisi sanonut: laita radio kiinni.

Nemo on oppivainen koira. Aina kun se sekosi jostakin kuulemastaan äänestä, sanoin ”se on vain radio”. Kohta koira ymmärsi, että stereoiden kaiuttimista tulvi keinotodellisuutta, josta ei niin tarvitse välittää.
Olin suorastaan ylpeä, kun kuuntelimme Äänien iltaa lokakuussa 2014. Se on pari kertaa vuodessa lähetettävä erikoislähetys, jossa voi toivoa äänimaisemia ja keskustella niistä.
Radiossa lentokone jyrisi ja rynnäkkökivääri nakutti. Hevoset hirnuivat ja sammakot kurnuttivat, mutta koira vain kuorsasi silmät ummessa tuvan matolla.
Mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa. Joku oli toivonut koiran vinkulelun ääntä. Nemon silmät aukesivat alle sekunnissa. Vaikka vedin äkkiä volumet nollille, murinaa seurasi minuuttitolkulla.
Äänien ilta kuullaan Radio Suomessa seuraavan kerran 16. lokakuuta.
Lähetän jo hyvissä ajoin täältä Pohjois-Karjalan korvesta erään koiran nöyrän toiveen: ei vinkulelua tällä kertaa!

Rantakylän kirjaston lukuhuonessa toukokuussa 2016
Kuuntelen minäkin radiota aamuisin, mutta enemmän ihmisten puhetta ja kirjojen lukemista.
Kiitos kaikille tämänkin vuoden lukijoille!
Hyvää kesää ja lomaa lapsille ja aikuisille sekä kirjaston työntekijöille toivoo Pessi