Kuuntelemisen taidosta

Ihmisten olisi hyvä oppia kuuntelemaan niin kuin me koirat. Meidän pitää tosissaan keskittyä siihen, mitä sanotaan ja katsoa silmiin. Ja ymmärtää tarkoitus.

Minä aina sieppaan sanoja: piha, polku (metsässä), oma polku (lähellä kotia), ranta (iso vesi), Kivenheittoranta (kuvassa), autotie (vaara), Hiekkatie (meidän lähellä), kauppa (en tule mukaan), sää (hyvä tai huono), Lappeenranta (Timolle hoitoon).

Nyt olen kuullut paljon sanaa loma – se kuulostaa pehmeältä ja se sanotaan lempeällä äänellä. On nimittäin tärkeää kuunnella myös sävyä. Kirjastolla lapset sanoivat minulle ”Hyvää lomaa”.

Valtimolla asuu yksi Nemo-koira, joka kuuntelee radiota. Nemon ihminen on toimittaja Sampsa Oinaala, joka antoi luvan kertoa tässä kirjoituksestaan ”Nemo-koirallakin on radiosuhde” (HS 2.4.2016).

Huomasin nopeasti, että Nemokin on kirkonkellofriikki. Keskipäivän lyönteihin se tottui nopeasti, mutta viikoittain vaihtuvia lauantain Ehtookelloja koira kuuntelee edelleen korvat pystyssä ja pää kallellaan – hartaana, kuten kirkonkellojen äärellä kai pitää ollakin.

Koiran radioinhokiksi muodostui nopeasti Avaruusromua. Ambient-musiikin matalat taajuudet olivat sille liian outoja. Parissa viikossa koira oppi jo ohjelman nimenkin. Kun kuuluttaja sanoi ”seuraavaksi Avaruusromua”, koira alkoi tuijottaa minua kuin olisi sanonut: laita radio kiinni.

Nemo on oppivainen koira. Aina kun se sekosi jostakin kuulemastaan äänestä, sanoin ”se on vain radio”. Kohta koira ymmärsi, että stereoiden kaiuttimista tulvi keinotodellisuutta, josta ei niin tarvitse välittää.

Olin suorastaan ylpeä, kun kuuntelimme Äänien iltaa lokakuussa 2014. Se on pari kertaa vuodessa lähetettävä erikoislähetys, jossa voi toivoa äänimaisemia ja keskustella niistä.

Radiossa lentokone jyrisi ja rynnäkkökivääri nakutti. Hevoset hirnuivat ja sammakot kurnuttivat, mutta koira vain kuorsasi silmät ummessa tuvan matolla.

Mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa. Joku oli toivonut koiran vinkulelun ääntä. Nemon silmät aukesivat alle sekunnissa. Vaikka vedin äkkiä volumet nollille, murinaa seurasi minuuttitolkulla.

Äänien ilta kuullaan Radio Suomessa seuraavan kerran 16. lokakuuta.

Lähetän jo hyvissä ajoin täältä Pohjois-Karjalan korvesta erään koiran nöyrän toiveen: ei vinkulelua tällä kertaa!

Rantakylän kirjaston lukuhuonessa toukokuussa 2016

Kuuntelen minäkin radiota aamuisin, mutta enemmän ihmisten puhetta ja kirjojen lukemista. Kiitos kaikille tämänkin vuoden lukijoille! Hyvää kesää ja lomaa lapsille ja aikuisille sekä kirjaston työntekijöille toivoo Pessi

Mistä tunnet sä ystävän

Olen saanut monta uutta ystävää, kun olen toiminut lukukoirana Rantakylän kirjastossa.

Tässä kuvassa olen siellä odottamassa lukijaa viime keskiviikkona 3.2.

Kun lukija tulee, tervehditään toisiamme, valitaan kirja ja mennään sohvalle lukemaan.
Puolessa tunnissa ehditään myös jutella ja tutustua muuten. Tulla ystäviksi.
Lukukoirapassia täytettäessä tiedän jo mennä odottamaan seuraavaa...

Iloista Ystävänpäivää 14.2.

toivottaa

uskollinen ystävänne
Lukukoira Pessi

Kevätlukukausi alkaa

Keskittyminen kirjaan

”Tutkimuksessamme näimme, että mitä enemmän nuori käyttää arjessaan useaa mediaa samanaikaisesti, sitä huonommin hän selviytyy tarkkaavaisuutta vaativista tehtävistä, varsinkin jos häntä samalla häiritään.

Jos ihmisellä on tapana käyttää useaa mediaa yhtä aikaa, hänelle saattaa syntyä taipumus hyppiä asiasta toiseen.

Jos päivän aikana ei ole hetkeä, jolloin lapsi tai nuori keskittyy lukemaan vaikkapa kirjaa, aivot eivät saa harjoitusta tässä asiassa.”

                                                          Mona Moisala, 28-vuotias aivotutkija

                                                          Kuukausiliite 11/2015

Keskiviikkona 3.2. alan taas keskittyä kuuntelemiseen Rantakylän kirjastolla. 

Silloin en ajattele lumivuorelle kiipeämistä tai muuta, mikä on myös tärkeää ja hauskaa. Toivon myös silityksiä!

"Pehmoisen otuksen silittäminen vähentää stressiä, laskee sydämen sykettä ja piristää mieltä. --- 

Eläimiä pääsee onneksi silittämään myös ystävän luona, kotieläinpuistoissa tai yhä useammin kouluissa, hoitolaitoksissa ja kirjastoissa." 

Anna Tommola HS Torstai 28.1.2016

Lukukoira Pessi

Syntymäpäivänä

Tänään minulle sanottiin Hyvää syntymäpäivää. Olen nyt 7-vuotias.

Hyvä on tuttu sana ja viime aikoina sitä on kuullut ulkonakin tosi paljon: monta kertaa Hyvää joulua, Hyvää uutta vuotta. Niin oli myös kivoissa korteissa, joita sain lukijoilta.

Sain paketin Rantakylän kirjastolta

Joulupukki Kallen luona

Lukukoirana aloitan taas keskiviikkona 3.2.
Varattavat lukuajat ovat 16:30, 17:00, 17:30 ja 18:00. Ajan voit varata Rantakylän kirjastosta tai soittamalla numeroon 050 4420 096. 
Tietoja löytyy netistä  
http://vaarakirjastot.fi/lukukoirat

Toivon taas tapaavani monenlaisia kirjojen ja lukemisen ystäviä.

P.s. Saatiin kirje sieltä, mistä pienenä tulin tänne Joensuuhun. Saila on kasvattanut monia villiksiä, mutta olen kuulema eka lukukoira; terapiakoiria on kyllä ollut. Hän kirjoitti myös, että äitini Neve voi hyvin. Siellä annettiin minulle tuo nimi - kaunis mutta vain vähän käytetty.

Yours Truly
Pessi 
 

Vapaaehtoisten päivänä

Meikäläisen juhlapäivä myös tänään 3.12., kun on Vapaaehtoisten päivä! Onhan sitä ollut Eläinten viikkoa ja Koiran päivää, mutta Lukukoira iloitsee, että vapaaehtoistyötä arvostetaan. Olin nimittäin eilenkin Rantakylän kirjastolla.

Tykkään työstäni entistä enemmän, kun olen oppinut, mitä siellä tapahtuu. On ihan rento ja rauhallinen olo: tervehdin lukijaa ovella ja sitten sohvalla, kuuntelen lukemista melkein puoli tuntia, saatan ovelle ja sitten istun odottamaan seuraavaa. Kivoja koululaisia, jotka ovat iloisia nähdessään minut, ja jaksavat tulla kirjastolle pimeänä ja sateisenakin iltana.
 

Onneksi yksi tyttö luki Hevostarinoita. Siinä kuljetaan metsässä, aukioilla ja rantaviivalla - 

opimme tuon hienon sanan.

 

Muuten on ikävä kesää ja Saimaata. 

Ystävänne Pessi