Syksyn eka lukutuokio

Eilen 26.8. oli ensimmäiset oikeat lukutuokiot Rantsikan kirjastolla kesäloman jälkeen.

Nitan, Sandran ja Velorian kanssa oli mukavaa ja yritin keskittyä kuuntelemiseen minkä innostukseltani pystyin. Varmaan syksyn viileillä on tunteetkin viileämpiä. Oli kuitenkin hienoa päästä taas hommiin ja sain uusia varauksia seuraavalle kerralle 9.9. - mukaan mahtuu vielä. Sen jälkeen 23.9. ja niin edelleen.

Tulin eilen Lappeenrannasta, jossa olen nyt käynyt taas monta kertaa.  Sairaalassa kävin ensin vain Mummin luona, kun antoivat luvan, mutta lääkäri ja hoitajat pyysivät, että menen muidenkin potilaiden luo. Niin teen nyt aina, kun olen siellä. Ovat kovasti sairaita, mutta iloisia meikäläisen seurasta.

Pessi (vähän myös terapiakoira)

Avoimissa ovissa

Minä olen palannut töihin!

Meillä oli keskiviikkona avoimet ovet Rantakylän kirjastossa.
Eli minä olin topakkana lukuhuoneessa, ja kuka vain sai tulla silittämään.
Ja kyllähän niitä ihmisiä tulikin!

Henna laski, että lukuhuoneessa kävi ainakin 30 ihmistä. Suurin osa niistä oli tietenkin lapsia. Hauskinta siellä oli se, kun menin vähän pöydän alle piiloon (koska alkoi vähän arveluttamaan ihmismassa) ne lapset tuli perässä! Siellä me sitten yhdessä kökötettiin kaikki pöydän alla ja oli tosi mukavaa. Ja ei edes pelottanutkaan sitten yhtään. Niinhän se yleensä on, että kun ollaan yhdessä, niin ei pelota mikään:D

Paikalla oli Seijan ja Hennan lisäksi myös Soila, joka on huippu kirjavinkkaaja. Se vinkkasi lastenosastolla kirjoja kaikille halukkaille. Soila oli myös tutustumassa lukukoiratoimintaan. Soilahan on töissä Lehmon kirjastossa. Eli ehkäpä olen saamassa kollegan tuonne kontiolahden puolelle? Nähtäväksi jää:)

Olin kyllä niin poikki keskiviikon jälkeen, että uni maistui seuraavana yönä kaksin verroin paremmalta. Mutta nyt ei auta liikaa lepäillä vaan on virittäydyttävä ensi keskiviikkoon ja minun oikeaan hommaan. Onhan tuo mannekiininkin homma ihan kivaa mutta mieluummin edelleen istun Seijan kanssa sohvalla ja kuuntelen kun meille luetaan. Tarinat on parhaita!

Eli aikoja saa nyt varata sieltä Rantakylän kirjastosta joka toisen viikon keskiviikoille. Varaa aika ja tuu lukemaan! Minä lupaan kuunnella tarkkaan!

Terveisin

Pessi The Lukukoira

Lomalla Joensuun keskustassa

Hei kaikki ystävät!

Kohta alkaa taas lukukoirallakin työt. Henna on jo suunnitellut tiedotusta, aloitustapahtumaa ja syksyn aikataulua. Toivottavasti uusiakin ekaluokkalaisia tulee lukemaan minulle.

Lomalla olin aika paljon Timon luona keskustassa, kun Seija oli Mummia hoitamassa Lappeenrannassa. Oli kivaa vaihtelua meikäläiselle.

Käytiin ainakin Hasaniemen ja Karsikon koirapuistoissa, satamassa ja tietysti Jokiasemalla kahvilla. Yhdessä kuvassa leikin turistia Kallen kanssa.

Hyviä loppukesän päiviä teillekin toivoo Pessi

Hyvän lukutaidon merkityksestä

Pessi on taas vapaa-aikanaan toiminut enemmän haistelu- kuin kuuntelualalla, kun on ollut hyvä ulkoilusää.

Viime viikon Lukukoira-vastaanoton jälkeen sain kuitenkin seuraavan aamun Yle1-radiossa Aleksis Salusjärven kolumnissa muistutuksen siitä, miten tärkeää on kiinnittää huomiota hyvää lukutaitoon, joka hänen mukaansa alkaa rapautua Suomessakin.

Tuli tunne, että ehkä pienen lukukoirankin panosta tarvitaan tässä. Eihän hän itse sitä ymmärrä, mutta koirathan elävät ihmisten iloisina apulaisina.

Kirjastot ovat muutoin jo vuosia tehneet vakiintunutta yhteistyötä koulujen kanssa: järjestäneet Lukuintoa, Lukudiplomeja ja vinkkauksia sekä pyrkineet hankkimaan riittävästi hyvä lasten ja nuorten kirjoja.

Toinen muistutus tuli yliopisto-opettajalta (luonnontieteet), kun hän kertoi, että tulevilla maistereillakin on yhä huonompi suomen kielen taito: vaikeuksia tuottaa selkeää, oikeakielistä asiatekstiä. Hän joutuu raportin tms. sisällön lisäksi korjaamaan kieltä. Asiantuntijatehtäviin valmistuvilla pitäisi hänen mukaansa olla hyvä äidinkielentaito. Jos sitä ei ole, niin ei englantikaan ole parempaa. Millaiset ovat sitten muiden nuorten kielelliset valmiudet, jos korkeakouluissa näkyy jo tuollainen oire.

Hesarin haastattelussa 12.2.2015 San Franciscossa asuva suomalainen it-yrittäjä ja sosiaalisen median pioneeri Jyri Engeström (perusti mm. Jaikun, jonka Google osti) kertoo, miten USA:n kouluissa jää huomaamatta, että kirjoja ei ole luettu yhtään eikä ole enää aitoa kiinnostusta niitä kohtaan. Sitä ei hänen mielestään korvaa Padien pelimekaniikka. ”Kaikkialta tulee koko ajan niin paljon ärsykkeitä, että viihdytämme itsemme kuoliaaksi. Alamme arvostaa triviaaleja asioita.”  ”Sovellukset esineellistävät ihmisiä väistämättä.”

Engeström pelkää, että "Tinder-pyyhkäisyjen maailmassa sääli, häpeä ja armo ovat tarpeettomia ominaisuuksia". Itse hän lukee lapsilleen klassisia suomalaisia satuja, joiden päähenkilöt joutuvat vaikeiden päätösten eteen. Eikä muista lapsuudestaan yhtään iltaa ilman, että isä tai äiti luki hänelle ja veljelleen satuja ääneen.

Olen pitkästä aikaa lukenut paljon ääneen, kun vanha äitini ei enää näe. Olen huomannut, miten siinä tarvitaan paljon enemmän tarkkuutta ja keskittymistä kuin nopeassa tekstin silmäilyssä, jossa ehkä jotain sisällöstä jää mieleen, mutta kielestä tulee toisarvoista.

Seija, joka toivoo lukijoita Pessin vastaanotolle 25.3.

Koiran elämää - ja vähän Lukukoirankin

Meikäläisen haastettelu on nyt Vaarakirjastojen netissä ja Hennan laittamia hyviä tietoja Lukukoira-hommasta. Toivottavasti tulee varauksia ja pääsen taas kirjastolle 11.3.

Vietän Rantakylän Mastotiellä rauhallisia päiviä, Seija on nyt kotona, kun sillä on se eläke (ei enää työ tai loma). Ulkona on kyllä inhottavan liukasta ja pitää varoa vetämästä, vaikka olisi hauska mennä lujempaa vauhtia. Aina välillä tapaan muita koiria ja niiden ihmisiä. Odotan että takapihan lumi sulaisi nopeammin, kun nyt ei saa edes ovea auki. Siellä voisin juosta vapaana.

Tällä viikolla käyn rokotuksessa ja varmaan kohta on taas mentävä Minnalle parturiin, kun karva on kasvanut. 

Kiitos Sylville terveisistä, olisi hauska tavata. Terveisiä myös Keski-Suomen tytöille ja Elinalle!

Pessi

Aikaisempia vaiheita

Ennenkuin toiminnan aloittamisesta voitiin tiedottaa, oli monta vaihetta. 30.1.2015 päivätyllä kirjeellä saatiin vahvistus, että  Lukukoira Pessi -tiimillä on  virallinen R.E.A.D. (Reading Education Assistance Dogs) jäsenyys. Verkosto toimii kansainvälisesti, kotipaikkana Salt Lake City. Jäseniä eri maissa yli 4500, Suomessakin muutama (esim. Sylvi Kuopiossa). Kirjastoissa vierailee myös paljon koiria, jotka ovat aloittaneet muulla tavalla.
Henna js minä opiskeltiin asiaa kesällä PDF-oppimateriaalista ja lähetettiin kurssin vastaukset. Vakuutuskin piti olla sääntöjen mukainen, samoin ulkopuolisen luonnearvio koirasta. Nämä asiat eivät ehkä ole kaikkien kiinnostuneidenkaan tiedossa.
Pessi alkoi harjoitella syksyllä: kiitos kirjastolla käyneille Annille, Siirille, ja nyt talvella Kuunolle.

Seija & Pessi