Hyvän lukutaidon merkityksestä

Pessi on taas vapaa-aikanaan toiminut enemmän haistelu- kuin kuuntelualalla, kun on ollut hyvä ulkoilusää.

Viime viikon Lukukoira-vastaanoton jälkeen sain kuitenkin seuraavan aamun Yle1-radiossa Aleksis Salusjärven kolumnissa muistutuksen siitä, miten tärkeää on kiinnittää huomiota hyvää lukutaitoon, joka hänen mukaansa alkaa rapautua Suomessakin.

Tuli tunne, että ehkä pienen lukukoirankin panosta tarvitaan tässä. Eihän hän itse sitä ymmärrä, mutta koirathan elävät ihmisten iloisina apulaisina.

Kirjastot ovat muutoin jo vuosia tehneet vakiintunutta yhteistyötä koulujen kanssa: järjestäneet Lukuintoa, Lukudiplomeja ja vinkkauksia sekä pyrkineet hankkimaan riittävästi hyvä lasten ja nuorten kirjoja.

Toinen muistutus tuli yliopisto-opettajalta (luonnontieteet), kun hän kertoi, että tulevilla maistereillakin on yhä huonompi suomen kielen taito: vaikeuksia tuottaa selkeää, oikeakielistä asiatekstiä. Hän joutuu raportin tms. sisällön lisäksi korjaamaan kieltä. Asiantuntijatehtäviin valmistuvilla pitäisi hänen mukaansa olla hyvä äidinkielentaito. Jos sitä ei ole, niin ei englantikaan ole parempaa. Millaiset ovat sitten muiden nuorten kielelliset valmiudet, jos korkeakouluissa näkyy jo tuollainen oire.

Hesarin haastattelussa 12.2.2015 San Franciscossa asuva suomalainen it-yrittäjä ja sosiaalisen median pioneeri Jyri Engeström (perusti mm. Jaikun, jonka Google osti) kertoo, miten USA:n kouluissa jää huomaamatta, että kirjoja ei ole luettu yhtään eikä ole enää aitoa kiinnostusta niitä kohtaan. Sitä ei hänen mielestään korvaa Padien pelimekaniikka. ”Kaikkialta tulee koko ajan niin paljon ärsykkeitä, että viihdytämme itsemme kuoliaaksi. Alamme arvostaa triviaaleja asioita.”  ”Sovellukset esineellistävät ihmisiä väistämättä.”

Engeström pelkää, että "Tinder-pyyhkäisyjen maailmassa sääli, häpeä ja armo ovat tarpeettomia ominaisuuksia". Itse hän lukee lapsilleen klassisia suomalaisia satuja, joiden päähenkilöt joutuvat vaikeiden päätösten eteen. Eikä muista lapsuudestaan yhtään iltaa ilman, että isä tai äiti luki hänelle ja veljelleen satuja ääneen.

Olen pitkästä aikaa lukenut paljon ääneen, kun vanha äitini ei enää näe. Olen huomannut, miten siinä tarvitaan paljon enemmän tarkkuutta ja keskittymistä kuin nopeassa tekstin silmäilyssä, jossa ehkä jotain sisällöstä jää mieleen, mutta kielestä tulee toisarvoista.

Seija, joka toivoo lukijoita Pessin vastaanotolle 25.3.