Sydämen sivistystä

Lukemisesta puhutaan ja kirjoitetaan taas. Kirjastoista (ja vapaaehtoistyötä tekevistä lukukoiristakin!) voisi olla enemmän. Joulukuun kuudentena päivänä Seija löysi lehdestä tämän (Kaius Niemi, HS):

"Sivistys ei ole elitismiä. Se on kykyä ymmärtää ja analysoida ympäröivää maailmaa laaja-alaisesti sortumatta liian helppoihin mustavalkoisiin iskulauseisiin.
Suomalaiset ymmärsivät lukemisen ja tiedon merkityksen jo varhain. On suorastaan hätkähdyttävää, että rutiköyhän juuri itsenäistyneen tasavallan aikuisväestöstä enää vain yksi prosentti oli lukutaidottomia. Se kertoo kaukonäköisestä sivistystyöstä, josta on meille mallia otettavaksi edelleen.
Juuri nyt onkin hyvin tärkeää, että sekä lukemisesta että lukutaidon kehittämisestä pidetään hyvää huolta niin kodeissa kuin kouluissakin. 
____
Terveen ja avoimen yhteiskunnan tärkeimpiä peruspilareita onkin sivistyksen lisäksi empatia. Niiden yhdistelmään kutsutaan sydämen sivistykseksi."

Jatkan kirjojen kuuntelemista taas ensi vuonna tammikuussa.
Pessi 

Vuosi lukukoirana

Eilen oli karkauspäivä - en karannut!
Menen taas huomenna keskiviikkona 2.3. Rantakylän kirjastolle, jossa olen nyt ollut lukukoirana kokonaisen vuoden. 

Ennen ensimmäisten lukijoiden vastaanottoa 11.3. oli harjoituksia kotona ja kirjastolla; READ-merkki oli jo saatu, Henna alkanut tiedottaa.
Kirjastolla on nyt parhaina työkavereina Miia ja Roosa, jotka ottavat varauksia vastaan ja muutenkin ovat hommassa mukana Hennan lisäksi.
Rantakylän koulusta tulee kokonainen 1. luokka ensi viikolla: heille vinkataan hyvistä kirjoista ja voivat lainata ja sitten tavata minut, jos ehtivät. 

Muulloin olen kotikoirana ja nautin valoisista kevättalven päivistä. Toivottavasti sinäkin!
Lukukoira Pessi

Onkohan hyvä sää?

Lenkillä joelle päin

 

Vapaaehtoisten päivänä

Meikäläisen juhlapäivä myös tänään 3.12., kun on Vapaaehtoisten päivä! Onhan sitä ollut Eläinten viikkoa ja Koiran päivää, mutta Lukukoira iloitsee, että vapaaehtoistyötä arvostetaan. Olin nimittäin eilenkin Rantakylän kirjastolla.

Tykkään työstäni entistä enemmän, kun olen oppinut, mitä siellä tapahtuu. On ihan rento ja rauhallinen olo: tervehdin lukijaa ovella ja sitten sohvalla, kuuntelen lukemista melkein puoli tuntia, saatan ovelle ja sitten istun odottamaan seuraavaa. Kivoja koululaisia, jotka ovat iloisia nähdessään minut, ja jaksavat tulla kirjastolle pimeänä ja sateisenakin iltana.
 

Onneksi yksi tyttö luki Hevostarinoita. Siinä kuljetaan metsässä, aukioilla ja rantaviivalla - 

opimme tuon hienon sanan.

 

Muuten on ikävä kesää ja Saimaata. 

Ystävänne Pessi