Kuuntelemisen taidosta

Ihmisten olisi hyvä oppia kuuntelemaan niin kuin me koirat. Meidän pitää tosissaan keskittyä siihen, mitä sanotaan ja katsoa silmiin. Ja ymmärtää tarkoitus.

Minä aina sieppaan sanoja: piha, polku (metsässä), oma polku (lähellä kotia), ranta (iso vesi), Kivenheittoranta (kuvassa), autotie (vaara), Hiekkatie (meidän lähellä), kauppa (en tule mukaan), sää (hyvä tai huono), Lappeenranta (Timolle hoitoon).

Nyt olen kuullut paljon sanaa loma – se kuulostaa pehmeältä ja se sanotaan lempeällä äänellä. On nimittäin tärkeää kuunnella myös sävyä. Kirjastolla lapset sanoivat minulle ”Hyvää lomaa”.

Valtimolla asuu yksi Nemo-koira, joka kuuntelee radiota. Nemon ihminen on toimittaja Sampsa Oinaala, joka antoi luvan kertoa tässä kirjoituksestaan ”Nemo-koirallakin on radiosuhde” (HS 2.4.2016).

Huomasin nopeasti, että Nemokin on kirkonkellofriikki. Keskipäivän lyönteihin se tottui nopeasti, mutta viikoittain vaihtuvia lauantain Ehtookelloja koira kuuntelee edelleen korvat pystyssä ja pää kallellaan – hartaana, kuten kirkonkellojen äärellä kai pitää ollakin.

Koiran radioinhokiksi muodostui nopeasti Avaruusromua. Ambient-musiikin matalat taajuudet olivat sille liian outoja. Parissa viikossa koira oppi jo ohjelman nimenkin. Kun kuuluttaja sanoi ”seuraavaksi Avaruusromua”, koira alkoi tuijottaa minua kuin olisi sanonut: laita radio kiinni.

Nemo on oppivainen koira. Aina kun se sekosi jostakin kuulemastaan äänestä, sanoin ”se on vain radio”. Kohta koira ymmärsi, että stereoiden kaiuttimista tulvi keinotodellisuutta, josta ei niin tarvitse välittää.

Olin suorastaan ylpeä, kun kuuntelimme Äänien iltaa lokakuussa 2014. Se on pari kertaa vuodessa lähetettävä erikoislähetys, jossa voi toivoa äänimaisemia ja keskustella niistä.

Radiossa lentokone jyrisi ja rynnäkkökivääri nakutti. Hevoset hirnuivat ja sammakot kurnuttivat, mutta koira vain kuorsasi silmät ummessa tuvan matolla.

Mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa. Joku oli toivonut koiran vinkulelun ääntä. Nemon silmät aukesivat alle sekunnissa. Vaikka vedin äkkiä volumet nollille, murinaa seurasi minuuttitolkulla.

Äänien ilta kuullaan Radio Suomessa seuraavan kerran 16. lokakuuta.

Lähetän jo hyvissä ajoin täältä Pohjois-Karjalan korvesta erään koiran nöyrän toiveen: ei vinkulelua tällä kertaa!

Rantakylän kirjaston lukuhuonessa toukokuussa 2016

Kuuntelen minäkin radiota aamuisin, mutta enemmän ihmisten puhetta ja kirjojen lukemista. Kiitos kaikille tämänkin vuoden lukijoille! Hyvää kesää ja lomaa lapsille ja aikuisille sekä kirjaston työntekijöille toivoo Pessi

Tositeevee

Tiedättekö, miulla on oma tositeevee. Niin yksi täti sanoi, kun tykkään istua ikkunasta katselemassa. 

Kirjaston lapsille haluaisin sanoa, että ei ole tärkeää tulla pikalukijaksi, vaan ymmärtäjäksi ja eläytyjäksi. Oppiminen ei ole sama asia kuin nopeus.

Yksi tv-setä kirjoitti: 

”Me todella sukellamme kirjan kautta syvemmälle hahmojen maailmaan ja alamme ymmärtää ihmisten erilaisuutta myös oikean elämän puolella.” 

”Ehkä juuri nyt ajassamme on vajaus sille, että tutustuisimme itsellemme vieraisiin asioihin syvemmin, lukisimme jotain, mitä emme ymmärrä, ja eläytyisimme tekstiin, joka kouraiseen syvältä.” 

(Henkka Hyppönen, HS 12.4.2016)

Yours Truly Pessi 

P.s. Melkein sata eskarilaista tällä viikolla tavannut!

SÄÄ

Sää on minulle tuttu sana. Kun kuulen sen telkkarista tai radiosta, katson Seijaa kysyvästi silmiin: onko hyvä sää huomenna.

Hyvää on ollut melkein aina. Sateesta en tykkää, mutta lenkki on silloinkin tehtävä.

Joenrannassa aamuvarhain

Tänä aamuna tapasin Jukolankadun metsässä ystäväni Gismon. Olemme ihan kavereita, vaikka olemme molemmat poikia.

Gismo ja Pessi 2.4.2016

Elinan Karri lähetti eilen (aprillipäivänä) minulle kehoituksen hankkia uusi harrastus: https://youtu.be/jter6DQ8mVM
En oikein tiedä, on ehkä enemmän tyttöjen touhua. Mie keskityn kuuntelemiseen, leikkimiseen ja tavalliseen liikuntaan.

Tavataan taas lenkillä tai sitten kirjastolla. Seuraava lukukeikka on keskiviikkona 13.4.

Terveisin
Lukukoira Pessi

Vuosi lukukoirana

Eilen oli karkauspäivä - en karannut!
Menen taas huomenna keskiviikkona 2.3. Rantakylän kirjastolle, jossa olen nyt ollut lukukoirana kokonaisen vuoden. 

Ennen ensimmäisten lukijoiden vastaanottoa 11.3. oli harjoituksia kotona ja kirjastolla; READ-merkki oli jo saatu, Henna alkanut tiedottaa.
Kirjastolla on nyt parhaina työkavereina Miia ja Roosa, jotka ottavat varauksia vastaan ja muutenkin ovat hommassa mukana Hennan lisäksi.
Rantakylän koulusta tulee kokonainen 1. luokka ensi viikolla: heille vinkataan hyvistä kirjoista ja voivat lainata ja sitten tavata minut, jos ehtivät. 

Muulloin olen kotikoirana ja nautin valoisista kevättalven päivistä. Toivottavasti sinäkin!
Lukukoira Pessi

Onkohan hyvä sää?

Lenkillä joelle päin

 

Mistä tunnet sä ystävän

Olen saanut monta uutta ystävää, kun olen toiminut lukukoirana Rantakylän kirjastossa.

Tässä kuvassa olen siellä odottamassa lukijaa viime keskiviikkona 3.2.

Kun lukija tulee, tervehditään toisiamme, valitaan kirja ja mennään sohvalle lukemaan.
Puolessa tunnissa ehditään myös jutella ja tutustua muuten. Tulla ystäviksi.
Lukukoirapassia täytettäessä tiedän jo mennä odottamaan seuraavaa...

Iloista Ystävänpäivää 14.2.

toivottaa

uskollinen ystävänne
Lukukoira Pessi

Kevätlukukausi alkaa

Keskittyminen kirjaan

”Tutkimuksessamme näimme, että mitä enemmän nuori käyttää arjessaan useaa mediaa samanaikaisesti, sitä huonommin hän selviytyy tarkkaavaisuutta vaativista tehtävistä, varsinkin jos häntä samalla häiritään.

Jos ihmisellä on tapana käyttää useaa mediaa yhtä aikaa, hänelle saattaa syntyä taipumus hyppiä asiasta toiseen.

Jos päivän aikana ei ole hetkeä, jolloin lapsi tai nuori keskittyy lukemaan vaikkapa kirjaa, aivot eivät saa harjoitusta tässä asiassa.”

                                                          Mona Moisala, 28-vuotias aivotutkija

                                                          Kuukausiliite 11/2015

Keskiviikkona 3.2. alan taas keskittyä kuuntelemiseen Rantakylän kirjastolla. 

Silloin en ajattele lumivuorelle kiipeämistä tai muuta, mikä on myös tärkeää ja hauskaa. Toivon myös silityksiä!

"Pehmoisen otuksen silittäminen vähentää stressiä, laskee sydämen sykettä ja piristää mieltä. --- 

Eläimiä pääsee onneksi silittämään myös ystävän luona, kotieläinpuistoissa tai yhä useammin kouluissa, hoitolaitoksissa ja kirjastoissa." 

Anna Tommola HS Torstai 28.1.2016

Lukukoira Pessi