Sydämen sivistystä

Lukemisesta puhutaan ja kirjoitetaan taas. Kirjastoista (ja vapaaehtoistyötä tekevistä lukukoiristakin!) voisi olla enemmän. Joulukuun kuudentena päivänä Seija löysi lehdestä tämän (Kaius Niemi, HS):

"Sivistys ei ole elitismiä. Se on kykyä ymmärtää ja analysoida ympäröivää maailmaa laaja-alaisesti sortumatta liian helppoihin mustavalkoisiin iskulauseisiin.
Suomalaiset ymmärsivät lukemisen ja tiedon merkityksen jo varhain. On suorastaan hätkähdyttävää, että rutiköyhän juuri itsenäistyneen tasavallan aikuisväestöstä enää vain yksi prosentti oli lukutaidottomia. Se kertoo kaukonäköisestä sivistystyöstä, josta on meille mallia otettavaksi edelleen.
Juuri nyt onkin hyvin tärkeää, että sekä lukemisesta että lukutaidon kehittämisestä pidetään hyvää huolta niin kodeissa kuin kouluissakin. 
____
Terveen ja avoimen yhteiskunnan tärkeimpiä peruspilareita onkin sivistyksen lisäksi empatia. Niiden yhdistelmään kutsutaan sydämen sivistykseksi."

Jatkan kirjojen kuuntelemista taas ensi vuonna tammikuussa.
Pessi 

Kirjahommissa kaiken ikää

Niin Seija luki tänä aamuna lehdestä. Minä en kuitenkaan ole ollut kirjahommissa kuin vajaat kaksi vuotta. Olen kuitenkin oppinut siinä ajassa paljon – toivottavasti lapsetkin. Minun luona jokainen lukee valitsemaansa kirjaa puoli tuntia. Lukuajan varaajia on yleensä neljä, joten olen kirjastolla kerrallaan yli kaksi tuntia. Viime viikolla poika painoi hellästi päänsä minun selkään ja laittoi silmät kiinni, kun veljellään oli lukuvuoro. Myös veli on tehnyt niin.

”Lukeminen vaatii sen, että pysähtyy, ajattelee, keskittyy. Se on aikamoinen haaste meluisassa ajassa. – Vastustan tyhmistymistä. Kehitys lähtee siitä, että ihmisillä olisi järki päässä ja tunteet kohdallaan – ja kyky eläytyä toisen asemaan. Siitä etenkin on puute tällä hetkellä. Lukeminen kehittää kaikkea tätä. Kodeissa pitäisi pitää huolta siitä, että lapsille luetaan.”

(Leena Majanderin haastattelu, HS 15.11.2016)

Syksyn hienoja lukuhetkiä teille kaikille

toivoo Lukukoira Pessi

Katso myös minun facebookista kuvia ja viestejä

Kuuntelemisen taidosta

Ihmisten olisi hyvä oppia kuuntelemaan niin kuin me koirat. Meidän pitää tosissaan keskittyä siihen, mitä sanotaan ja katsoa silmiin. Ja ymmärtää tarkoitus.

Minä aina sieppaan sanoja: piha, polku (metsässä), oma polku (lähellä kotia), ranta (iso vesi), Kivenheittoranta (kuvassa), autotie (vaara), Hiekkatie (meidän lähellä), kauppa (en tule mukaan), sää (hyvä tai huono), Lappeenranta (Timolle hoitoon).

Nyt olen kuullut paljon sanaa loma – se kuulostaa pehmeältä ja se sanotaan lempeällä äänellä. On nimittäin tärkeää kuunnella myös sävyä. Kirjastolla lapset sanoivat minulle ”Hyvää lomaa”.

Valtimolla asuu yksi Nemo-koira, joka kuuntelee radiota. Nemon ihminen on toimittaja Sampsa Oinaala, joka antoi luvan kertoa tässä kirjoituksestaan ”Nemo-koirallakin on radiosuhde” (HS 2.4.2016).

Huomasin nopeasti, että Nemokin on kirkonkellofriikki. Keskipäivän lyönteihin se tottui nopeasti, mutta viikoittain vaihtuvia lauantain Ehtookelloja koira kuuntelee edelleen korvat pystyssä ja pää kallellaan – hartaana, kuten kirkonkellojen äärellä kai pitää ollakin.

Koiran radioinhokiksi muodostui nopeasti Avaruusromua. Ambient-musiikin matalat taajuudet olivat sille liian outoja. Parissa viikossa koira oppi jo ohjelman nimenkin. Kun kuuluttaja sanoi ”seuraavaksi Avaruusromua”, koira alkoi tuijottaa minua kuin olisi sanonut: laita radio kiinni.

Nemo on oppivainen koira. Aina kun se sekosi jostakin kuulemastaan äänestä, sanoin ”se on vain radio”. Kohta koira ymmärsi, että stereoiden kaiuttimista tulvi keinotodellisuutta, josta ei niin tarvitse välittää.

Olin suorastaan ylpeä, kun kuuntelimme Äänien iltaa lokakuussa 2014. Se on pari kertaa vuodessa lähetettävä erikoislähetys, jossa voi toivoa äänimaisemia ja keskustella niistä.

Radiossa lentokone jyrisi ja rynnäkkökivääri nakutti. Hevoset hirnuivat ja sammakot kurnuttivat, mutta koira vain kuorsasi silmät ummessa tuvan matolla.

Mutta sitten tapahtui jotakin kauheaa. Joku oli toivonut koiran vinkulelun ääntä. Nemon silmät aukesivat alle sekunnissa. Vaikka vedin äkkiä volumet nollille, murinaa seurasi minuuttitolkulla.

Äänien ilta kuullaan Radio Suomessa seuraavan kerran 16. lokakuuta.

Lähetän jo hyvissä ajoin täältä Pohjois-Karjalan korvesta erään koiran nöyrän toiveen: ei vinkulelua tällä kertaa!

Rantakylän kirjaston lukuhuonessa toukokuussa 2016

Kuuntelen minäkin radiota aamuisin, mutta enemmän ihmisten puhetta ja kirjojen lukemista. Kiitos kaikille tämänkin vuoden lukijoille! Hyvää kesää ja lomaa lapsille ja aikuisille sekä kirjaston työntekijöille toivoo Pessi

Tositeevee

Tiedättekö, miulla on oma tositeevee. Niin yksi täti sanoi, kun tykkään istua ikkunasta katselemassa. 

Kirjaston lapsille haluaisin sanoa, että ei ole tärkeää tulla pikalukijaksi, vaan ymmärtäjäksi ja eläytyjäksi. Oppiminen ei ole sama asia kuin nopeus.

Yksi tv-setä kirjoitti: 

”Me todella sukellamme kirjan kautta syvemmälle hahmojen maailmaan ja alamme ymmärtää ihmisten erilaisuutta myös oikean elämän puolella.” 

”Ehkä juuri nyt ajassamme on vajaus sille, että tutustuisimme itsellemme vieraisiin asioihin syvemmin, lukisimme jotain, mitä emme ymmärrä, ja eläytyisimme tekstiin, joka kouraiseen syvältä.” 

(Henkka Hyppönen, HS 12.4.2016)

Yours Truly Pessi 

P.s. Melkein sata eskarilaista tällä viikolla tavannut!