Vinkkiä lukemiseksi

Hei kaikki! Koska oon jo aika monta tarinaa kuullu, haluasin jakaa muutamia teidän kanssa.
Eli haluan kirjavinkata! Kirjavinkkaus on kuulemma sellaista, että kerrotaan hyvista kirjoista muille.

Eka vinkkaus on Kirjaston leijona

Eräänä päivänä kirjastoon astelee leijona. Koska kirjaston säännöt ei kiellä leijonaa kirjastossa, saa leijona kirjastonjohtajan mielestä jäädä. Mitä leijona tekee kirjastossa? No ainakin kiertelee hyllyjen välissä ja ottaa nokoset satunurkan tyynyllä. Mutta kun se alkaa metelöidä satutunnilla tulee neiti Nukari heristämään leijonalle sormea. Kirjastossa ei saa metelöidä! Ja se sääntö koskee myös leijonaa. Pian kirjastolaisista tuntuu kuin leijona kuuluisi kirjastoon. Eräänä päivänä neiti Nukuri kaatuu jakkaralla ja leijona päästää VALTAVAN karjaisun kutsuakseen apua. Leijona tietää, että metelöinnistä joutuu ulos kirjastosta. Kun Neiti Nukuri saapuu seuraavana aamuna kipsi kädessä töihin, ei leijonaa näy missään! Minne leijona meni ja tuleeko se takaisin?

Minä jo ihan pelästyin, että löytyykö se leijona ollenkaan mutta ihan onnellinen loppu oli tuossakin tarinassa.





Toisena olisi Etsiväkoira-kirja Jäljet lumessa

Eläimiä alkaa eräänä aamuna kovasti pelottaa pellolla olevat jäljet. Ne ovat kovin isot ja pelottavat. Niitten tekijän on oltava valtava ja pelottava hirviö. Lehmää pelottaa niin ettei maitoa enää tule. Ja kana on niin kauhuissaan, ettei se uskalla muniakaan. Etsiväkoiralle on tässä oiva tehtävä! Pystyykö etsiväkoira selvittämään pelottavien jälkien arvoituksen?

Tämä oli siitä hyvä kirja, että siinä on koira niin kuin minä! Meillä koirilla onkin niin hyvä hajuaisti, että löydetään vaikka mitä. Ainakin näin keväisin tulee jäljitettyä yhtä sun toista kuono maassa :)









Viimesenä vinkkinä tänään Kalastavat karhut

Nooa ja Noora kiertävät maailmaa arkilla tavaten erilaisia eläimiä. Tällä kertaa he kohtaavat karhuja Pohjois-Amerikassa. Nooa yrittää kalastaa karhujen kanssa kilpaa mutta mestari kalastaja karhut pesevät Nooan mennen tullen kalastuksen saloissa. Karhut yrittävät jopa auttaa Nooaa saamaan saalista mutta se päättyy aika kosteisiin merkkeihin. Mutta mistä karhut pitävät vielä enemmän kuin kaloista?

Kyllä minulla kävi ihan Nooaa jo sääliksi kun ei se kalastaminen meinannut millään onnistua. Mutta tosi ystävällisiä karhuja oli tässä kirjassa. Jos itselle tulisi lenkillä nalle vastaan, nopeasti juoksisin Seijan syliin!







Huh huh, olipas hienoja kirjoja! Lukemisiin!


T:Pessi

Ps. Vinkit kirjoitti Henna mutta minä kovasti kommentoin. Aika hyvin tuo Henna minua ymmärtää kun sillä on kaksi omaakin koiraa joista toisen olen tavannutkin.