Maailman vanhin koira löydettiin
Goyet´n luolasta, jota varhaiset eurooppalaiset olivat ilmeisesti käyttäneet
pitkään. Silloin kun tuo koira oli vielä elossa, ihmisillä oli kulttuuri, joka
oli voimissaan 38 000 – 23 000 vuotta sitten. Tuolloin ihmiset
rakensivat jo soittimia: luisia huiluja ja erilaisia lyömäsoittimia. Poika joka
kulki luolissa koiran kanssa, saattoi jo kuunnella soittimin säestettyä laulua
iltanuotiolla – laulaminen oli kuulunut ihmisen taitoihin jo kauan.
4 000 – 10 000 vuotta
sitten eläneistä koirista on löydetty merkkejä eri puolilta maapalloa.
Maanviljelys muutti sekä ihmisen
että koiran elintapoja ja ehkä ulkomuotoakin. Luultavasti koira eristyi
susikannoista tehokkaammin kuin ennen. Suuret ihmisyhteisöt pitivät pedot
kaukana. Maanviljelys ja karjankasvatus
monipuolistivat nopeasti koiran tehtäviä. Entisestä metsästysapurista,
vetojuhdasta ja raadonsyöjästä tuli myös tilusten ja karjan vartija, paimen ja
loukkaantuneiden lampaiden etsijä.
Euroopasta löytyy paljon 8 500 –
9 500 vuoden ikäisiä koiran jäännöksiä. Niitä on tavattu mm. Saksasta,
Tanskasta, Englannista, Virosta ja Ruotsista.
Rooman valtakunnan aikaan
eurooppalaiset koira olivat jo hyvin vaihtelevan kokoisia – myös sylikoirat
olivat ilmestyneet maailmaan.
Lähde
Tiina Raevaara: Koiraksi
ihmiselle. Teos, 2011
Kuvassa nuori Pessi. Kuvaaja Timo Ventola marraskuussa 2008.