Tykkään työstäni entistä enemmän, kun olen oppinut, mitä siellä tapahtuu. On ihan rento ja rauhallinen olo: tervehdin lukijaa ovella ja sitten sohvalla, kuuntelen lukemista melkein puoli tuntia, saatan ovelle ja sitten istun odottamaan seuraavaa. Kivoja koululaisia, jotka ovat iloisia nähdessään minut, ja jaksavat tulla kirjastolle pimeänä ja sateisenakin iltana.
Onneksi yksi tyttö luki Hevostarinoita. Siinä kuljetaan metsässä, aukioilla ja rantaviivalla -
opimme tuon hienon sanan.
Muuten on ikävä kesää ja Saimaata.
Ystävänne Pessi
