maanantai 16. lokakuuta 2017

Koiraksi ihmiselle




Maailman vanhin koira löydettiin Goyet´n luolasta, jota varhaiset eurooppalaiset olivat ilmeisesti käyttäneet pitkään. Silloin kun tuo koira oli vielä elossa, ihmisillä oli kulttuuri, joka oli voimissaan 38 000 – 23 000 vuotta sitten. Tuolloin ihmiset rakensivat jo soittimia: luisia huiluja ja erilaisia lyömäsoittimia. Poika joka kulki luolissa koiran kanssa, saattoi jo kuunnella soittimin säestettyä laulua iltanuotiolla – laulaminen oli kuulunut ihmisen taitoihin jo kauan.


4 000 – 10 000 vuotta sitten eläneistä koirista on löydetty merkkejä eri puolilta maapalloa.

Maanviljelys muutti sekä ihmisen että koiran elintapoja ja ehkä ulkomuotoakin. Luultavasti koira eristyi susikannoista tehokkaammin kuin ennen. Suuret ihmisyhteisöt pitivät pedot kaukana.  Maanviljelys ja karjankasvatus monipuolistivat nopeasti koiran tehtäviä. Entisestä metsästysapurista, vetojuhdasta ja raadonsyöjästä tuli myös tilusten ja karjan vartija, paimen ja loukkaantuneiden lampaiden etsijä.


Euroopasta löytyy paljon 8 500 – 9 500 vuoden ikäisiä koiran jäännöksiä. Niitä on tavattu mm. Saksasta, Tanskasta, Englannista, Virosta ja Ruotsista. 


Rooman valtakunnan aikaan eurooppalaiset koira olivat jo hyvin vaihtelevan kokoisia – myös sylikoirat olivat ilmestyneet maailmaan. 

Lähde 
Tiina Raevaara: Koiraksi ihmiselle. Teos, 2011

Kuvassa nuori Pessi.  Kuvaaja Timo Ventola marraskuussa 2008.